Vesku Pietilän blogisarja: Sosiaali- ja terveysalan kustannuspaineet vaativat uusia säästöratkaisuja
Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaismenot ovat valtavat, ja niiden kasvu näyttää jatkuvan huolestuttavaa tahtia. Ikääntyvä väestö, kroonisten sairauksien yleistyminen sekä kasvavat palkkakustannukset asettavat julkisen talouden kestävyydelle ennennäkemättömiä haasteita.
Vuonna 2022 sote-sektorin kokonaismenot olivat 25,9 miljardia euroa, mikä vastaa huomattavaa osuutta Suomen valtion vuosibudjetista. Kun tähän yhdistetään hoitohenkilöstön resurssipula ja työvoimakustannusten nousu, on selvää, että uusia, innovatiivisia ratkaisuja tarvitaan.
Yksi aliarvioiduista alueista on logistiikka. Haluankin tuoda esiin logistiikan optimoinnin ja digitalisoinnin suuren säästöpotentiaalin, joka voi ulottua jopa satoihin miljooniin euroihin vuodessa. Pelkästään materiaalien ja lääkkeiden osuus sote-sektorin kokonaismenoista oli vuonna 2022 noin kolme miljardia euroa. Tutkimuksien mukaan terveydenhuollossa prosessikustannukset ovat 45 % hankintahintojen päälle, mitä ei yleisesti tiedosteta. Tämä tarkoittaa n. 1,3 miljardin euron vuotuisia kustannuksia. Tyypillisesti säästöjä on haettu jo pitkään hankintoja keskittämällä ja paremmalla kilpailuttamisella, mikä sinänsä on hyvä juttu. Mutta se on unohtunut, että prosessien tehostamisella, automatisoinnilla, optimoinnilla ja digitalisoinnilla voidaan saada merkittäviä säätöjä juuri prosessikustannuksista.
Prosessikustannukset ovat noin 45 % tuotteiden hintojen päälle.
Logistiikan tehostamisen avulla mahdollista saavuttaa jopa 270 miljoonan euron vuosittaiset säästöt: optimointi ja digitalisaatio avainroolissa
Digitalisaatio, optimointi ja uudet logistiikan hallintamallit voivat tuoda jopa 30 prosentin tehokkuusparannuksia, mikä vastaa noin 250 miljoonan euron säästöjä prosessikustannuksista. Lisäksi lääke- ja materiaalihävikki, joka on noin 1,5–2 prosenttia käytetyistä lääkkeistä ja materiaaleista, muodostaa vuositasolla 56 miljoonan euron kulun. Hävikkiä voitaisiin vähentää digitalisoimalla ja optimoinnilla, mikä lisäksi toisi 17 miljoonan euron säästöt vuosittain.
Digitalisaation ja automaation rooli korostuu myös hoitohenkilöstön työn sujuvoittamisessa. Nykyaikaiset tunnisteteknologiat, mobiililaitteet ja automaatiot eivät ainoastaan tehosta logistiikkaa, vaan vapauttavat hoitohenkilöstön aikaa ydintehtäviinsä eli potilaiden hoitamiseen. Tämä on äärimmäisen tärkeää aikana, jolloin hoitajapula rasittaa entisestään jo kuormittunutta järjestelmää. Nykyisin logistiikkaan ja muihin tukitehtäviin kuluu jopa 4–15 prosenttia hoitotyön työajasta, mikä tarkoittaa valtavaa resurssien hukkaa.
Taloustilanteen suuremmat kysymykset
Sote-sektorin taloudelliset haasteet eivät kuitenkaan rajoitu pelkkään logistiikkaan. Yksi perustavanlaatuinen ongelma on hoitohenkilöstön työajan jakautuminen. Useat tutkimukset ja selvitykset osoittavat, että merkittävä osa hoitajien työajasta kuluu hallinnollisiin tehtäviin, kirjaamiseen ja muihin kuin varsinaiseen hoitotyöhön liittyviin toimiin. Tämä ei pelkästään lisää henkilöstön kuormitusta, vaan myös kasvattaa kustannuksia ilman, että potilashyödyt kasvavat samassa suhteessa.
Julkinen keskustelu keskittyy usein henkilöstön määrän lisäämiseen, mutta yhtä tärkeää olisi pohtia, kuinka olemassa olevia resursseja käytetään. Voisiko digitalisaatio ja prosessien virtaviivaistaminen vapauttaa aikaa paitsi potilaiden hoitamiseen myös hoitohenkilöstön hyvinvoinnin parantamiseen? Kun tiedämme, että hoitajien uupumus on lisääntynyt merkittävästi, on selvää, että nykyinen malli ei ole kestävällä pohjalla.
Uudistusten tarve
Sosiaali- ja terveydenhuollon sektori tarvitsee rohkeita uudistuksia, joissa taloudellista tehokkuutta ja henkilöstön työhyvinvointia ei nähdä vastakkaisina tavoitteina. Logistiikan optimointi on hyvä esimerkki alueesta, jossa molemmat tavoitteet voidaan yhdistää: materiaalihallinnan tehostuminen ei ainoastaan säästä rahaa, vaan myös vähentää hoitajien hallinnollista taakkaa. Samalla on kuitenkin tärkeää, että sektorille tuodaan laajempi keskustelu siitä, kuinka resurssit kohdennetaan mahdollisimman vaikuttavasti.
Sote-alan tulevaisuus vaatii tiukkaa priorisointia, mutta myös innovatiivisia ratkaisuja. Ehkäpä juuri logistiikka on se aliarvostettu osa-alue, joka voi avata uusia mahdollisuuksia koko järjestelmän kehittämiseksi.